Onko nuori todella turvassa koulussa?
Mitä sinä ajattelet koulukiusaamisesta?
Oletko koskaan miettinyt, että kiusaajina voivat toimia myös kasvattajat: opettajat, ohjaajat, valmentajat ja muut aikuiset kouluyhteisössä? Kiusaaminen ei välttämättä ilmene haukkumisena tai tönimisenä, vaan sitä voivat olla myös asenteet, arvot, katseet, kommentit ja vaikeneminen.
Opetushallituksen opetussuunnitelma ohjeistaa huomioimaan nuorten seksuaalisuuden ja sen moninaisuuden. Mutta toimitaanko koulun arjessa tämän mukaisesti? Onko nuorella oikeasti turvallinen ympäristö olla oma itsensä?
Jos kasvattajan arvomaailma ja opetussuunnitelman periaatteet ovat ristiriidassa, voiko hän huomaamattaan – tai jopa tietoisesti – toimia nuorelle turvattomana aikuisena? Jos omat henkilökohtaiset arvot asetetaan ammatillisen velvollisuuden edelle, ollaan jo kiusaamisen äärellä.
"Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, jossa sukupuolia voi biologisesti määritettyjen lisäksi olla muitakin. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen." (oph.fi)
Asenne tarttuu – hyvässä ja pahassa
Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyy paljon tunteita, uskomuksia ja perintönä saatuja asenteita. Monet niistä perustuvat vanhentuneeseen tietoon, kulttuuriin tai uskonnollisiin näkökulmiin.
Jokaisella on oikeus omiin arvoihin ja mielipiteisiin. Mutta jos niitä ilmaistaan tavalla, joka vähättelee, alistaa tai leimaa, syntyy samalla hiljainen lupa syrjintään ja kiusaamiseen. Malli tulee aikuisilta.
Turvallisemman tilan periaatteet ovat kaikkien suoja
Puhuessani nuorille esimerkiksi seksuaalisuuden moninaisuudesta tai siitä, ettei sukupuolia ole vain kaksi, aloitan aina muistuttamalla turvallisemman tilan periaatteista:
jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen
kenenkään identiteettiä ei kyseenalaisteta
uskonto ja kulttuuri voivat opettaa asioista eri tavoin
keskustelu käydään kunnioittavasti
En koskaan vähättele uskontoa, kulttuuria tai yksilön taustaa. Samalla kuitenkin korostan, ettei mikään arvo, käsitys tai oppi oikeuta kiusaamiseen, halveksuntaan tai syrjintään.
Kun aikuinen vastustaa – ja tekee sen nuorten kuullen
Melkein yhtä usein kuin aiheesta puhun, kohtaan aikuisen, joka vastustaa näitä teemoja – joskus jopa ääneen nuorten edessä.
Mutta entä jos yleisössä on nuori, joka kamppailee oman identiteettinsä kanssa?
Kokisiko hän olevansa turvassa?
Kokisiko hän olevansa hyväksytty?
Valitettavasti kuulen myös nuorten huutelua, kuten "hyi helv***", kun puhun moninaisuudesta. Tällöin pysäytän tilanteen, muistutan periaatteista ja tekisin samoin, jos joku haukkuisi toisen uskon, vakaumuksen tai taustan.
Voimme kunnioittaa toisiamme – ilman loukkaamista
Meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiin, arvoihin ja identiteetteihin.
Mutta yhtään niistä ei saa käyttää toisen satuttamiseen.
Voimme olla eri mieltä – ja silti kunnioittaa toisiamme.