Hyvää naistenpäivää

08.03.2016

Naiseudelleni…




Olen ollut flunssassa viime viikon lopulta asti ja kuten moni arvata saattaa on juhla-asu hieman erilainen. Olen valinnut päälleni pehmeimmän ja lämpimimmän yöpaidan, sellaisen jossa voin hipsutella koko päivän tässä kotosalla.. Seuraksi laitoin vielä raidalliset villasukat jotka ovat niin löystyneet että kantapäät kääntyvät jalkapöydän puolelle, näin juhlapäivänä ajavat hyvin korkokengän asemaa.. Tukka on kampaamisesta huolimatta pystyssä kuin talventörröttäjät konsanaan… Upea ilmestys siis :D

Tässä sitten välillä koneella työskennellessä kurkin toisten naistenpäivän tervehdyksiä ja ihania kuvia saaduista kukkasista, olette kukkanne ansainneet jokainen.

Jäin sitten miettimään että mitä se naiseus on? Miten se näkyy ulospäin vai näkyykö se? Onko se kaikille sama?

Minun naiseuteni on aivojen sopukoissa, siellä missä koen juuri nyt valtavaa äidin rakkautta niin reipasta nelivuotiastani kohtaan, siellä missä sydämeni sykkii äidilleni joka on ollut taas isoksi avuksi käydessään, ehkä tietämättä sitä kuinka paljon se merkitsee että joku huolehtii ja touhuaa kun itse on puolikuntoinen. Sitä että saa päättää itsestä, rakkaudesta, siitä miten olla ja elää, valinnoista...

Naiseus on minulle myös enemmän asennetta, sitä että vaikka tänään kuljen ”rönttösenä” kotona voin kantaa itseni arvokkaasti, kokea itseni itsevarmaksi. Saan löhötä luvan kanssa sohvalla ja odottaa että puoliso hoitaa arjen askareita. Pelkäämättä sitä että löhöily ei ole sallittua, huolehtimatta siitä että joku näkee minut ”kotoisena”.

Naiseus asuu pienessä hymyn häivähdyksessä, silmän pilkkeessä, nenän nyrpistyksessä, naiseus asuu silmissä, sydämessä.. Siellä sisällä.
Naiseus ei ole pelkästään sitä että näyttää naiselta, se on enemmän. Siellä sisällä.


”Olen saanut jo monenlaista onnea, sen kaikkia palasia,
suuria ja pieniä, yhteensopivia ja toisiaan hylkiviä.
Kertaakaan en ole vielä ehtinyt koota noista palasista ruukkua,
en kerätä siihen toisiinsa sekoittuen kyyneleitä ja sadevettä,
katsella siitä omaa kuvaani.
Sanotaan, että vain siitä kuvajaisesta voi löytää omat kasvonsa.”
Tommy Tabermann



Mari Huistinoja

Kirjoittaja on rönttäiita, äiti, nuhanenä, seksuaalineuvoja, yrittäjä, hassuttelija, villasukkafani…