Mihin asti rakkaus riittää?

08.01.2016
Wikipedia tietää kertoa että rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, useimmiten toiseen henkilöön.

Mihin asti sellainen syvä kiintymyksen tunne sitten kantaa, kantaako se ajasta ikuisuuteen, sinne missä kuolema meidät erottaa vai tarvimmeko me rakkauden lisäksi jotain muuta jatkaaksemme yhteisellä elon polulla?

Rakkaus on voimakas tunne joka saa monen mielen sekaisin, uutena tunteena se aiheuttaa fyysisiäkin reaktioita; käsien hikoamista, sydämentykytystä ja perhosia vatsaan.
Pitkään rakastuneilla tunne syvenee, tunne muuttuu erilaisien tunteiden kirjoksi, suhteeseen tulee erilaista ystävyyttä kun on tunnettu toinen jo vuosia tai vuosikymmeniä, kumppanuutta.

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii?

Entä jos se rakkaus onkin kärsimystä? Jos puoliso on esimerkiksi väkivaltainen, riittääkö se että rakastaa toista, jos kerran viikossa saat peitellä pahoinpitelyn jälkiä?
Korjaako se että ”me rakastamme toisiamme” ne muut tunteet, pelon, ahdistuksen, syyllisyyden, kivun ja häpeän?

Entä jos suhteessa toinen osapuoli ei huomioi toista, toinen on kuin ilmaa? Mutta kuulemma rakastaa? Riittääkö se rakkaus silloinkin kun kaipaisit läheisyyttä ja toinen kävelee ohitsesi kuin et olisi olemassa? Kun kosketus on muuttunut kylmäksi, etäiseksi?

Kun tiedät toisen tekevän asioita selkäsi takana tai toinen tuottaa vain huolta, harmia ja harmaita hiuksia?

Kun päivä toisensa jälkeen rakkautta koetellaan ja asetetaan sen tielle ansoja ja sudenkuoppia, kestääkö se rakkaus kaiken sen?

Rakkaus on vahva voima, mutta uskon ettei pelkkä rakkaus riitä kantamaan, ei yksistään.. Rakkaus kaipaa kumppaneita rinnalleen. Hyviä kumppaneita rakkaudelle on luottamus, arvostus, kunnioitus, tasavertaisuus, läheisyys… Ja se rakkaus, se vain kokoaa ne kaikki tunteet yhteen.


”Yritit puhua sydämelle järkeä
ja se nauroi sinulle.
Sydän ei koskaan naura pilkallisesti,
vaan aina sydämellisesti.
Sydämelle eivät mene läpi pelkurin selitykset.
Se sanoo,
että omapahan on valintasi
ja itse valitset,
kuinka paljon kärsimystä säkkiisi mitataan.
Sydämelle on turha levitellä käsiään,
ettei minulla mitään säkkiä ole,
sillä se vastaa,
että olet yhtä suurta säkkiä koko mies.”

Tommy Tabermann


Kirjoitus on julkaistu alunperin Perhonjokilaakso lehdessä.