Mitä sitä?

19.02.2016

Mitä sitä sopii sanoa?




Iltapäivälehti kertoo että miehet utelevat jo hyvinkin henkilökohtaisia asioita heti ensi tapaamisella, erään tutkimuksen mukaan jopa 41% miehistä haluaisi tietää jo ensi treffeillä perheenperustamisesta.
Eihän se huono asia ole jos sellainen kiinnostaa, eikös se kerro myös siitä että potentiaalinen kumppaniehdokas on jollakin tavoin tosissaan liikkeellä?
No, juttu kertoo myös sen että Suomalaiset miehet eivät ihan ekoilla kahveilla lähtisi tuota kyselemään mutta hyvä ois ekan kuukauden aikana kuitenkin tietää..

No mitä sitä sitten treffeillä uskaltaa ja pitää kysyä?

Netti pursuaa monenlaista vinkkiä ja ohjekirjaa siitä ”kuinka isket naisen/miehen” ja ”miten toimia ensi tapaamisella”, onpa asioita käsitellyt tv-sarjatkin.
Minultakin joskus asiasta kysellään ja mietitään että mikä se on millä sen toisen saisi kiinnostumaan…

Niin, mikähän?

Kun kaksi ihmistä kohtaa ehkä ihan ensimmäistä kertaa koskaan, olisi kai hyvä aloittaa siitä että on kiinnostunut kuulemaan toisesta ja toisen elämästä jotain, ettei vallan vain itsestään ja omista uroteoistaan puhelisi. Helposti saa kulumaan yhdet treffit jo siihen että kerrotaan omista harrastuksista, töistä, mistä pitää ja mistä ei pidä. Samalla voikin udella että mikä on esimerkiksi toisen lempiravintola taikka kahvila niin tietää mihin kannattaa seuraavilla treffeille suunnata.
Voi keskustella eläimistä, kertoa hauskoja juttuja ehkä matkoilta, hauskoja juttuja ei välttämättä ole ne ”kun humalassa alasti hyppäsin suihkulähteeseen” tai ”se minun entinen vaimo/mies teki sitä ja tätä”!
Vaikka meillä jokaisella onkin menneisyys, on entistä elämää elettynä, on siitä puhuminen kuitenkin herkkää aluetta, tietysti asioista pitää puhua sitten joskus ja kertoa omista kokemuksistaan mutta alkuun kannattaa kuitenkin keskittyä oppimaan niitä muita asioita itsestä ja treffikumppanista. Eksistä puhuminen saattaa vastaanottajasta olla hieman vaivaannuttavaa ja kertoa kuulijalle sen ettei deittikumppani olekaan ehkä valmis uuteen suhteeseen.

Yksi hyvä sääntö tuoreelle sinkulle olisikin se että ota aikasi eron jälkeen.. Pieni hetki itsekseen ei tee pahaa kenellekään, varsinkaan sinulle itsellesi. Meidän olisi hyvä osata olla ja elää myös hetki yksin ja selvittää pää ja tunteet. Jos liian pian eron jälkeen hyppää uuteen suhteeseen voi alkaa toistaa samoja virheitä ja tuo tavallaan vanhasta suhteesta sotkua uuteen suhteeseen.. Oma pöytä pitäisi olla putsattu vanhoista jutuista että voi alkaa täyttämään pöytää uusilla tuttavuuksilla, uusilla kokemuksilla ja ehkä sitten ajan kanssa uudella rakkaudella.

Ja mistä niitä deittikumppaneita sitten löytää?

Missä sitä ihmisiä tavataan, on aika helppo vastaus kysymykseen, mutta eihän se aina niin mene! Jos olet kaksikymmentä vuotta käynyt saman juoksulenkin ja olet tavannut naapurin Martat ja Matit moneen kertaan voit melkein tietää ettei sillä lenkillä uusi rakas vastaan tule.. Mutta vaihdappa reittiä tai kurki josko lähialueella olisi käynnissä juoksukoulu, uusi harrastus, tanssit taikka kirjasto voi olla kivoja paikkoja tavata uusi tuttavuus. Nettikin antaa melkoisesti mahdollisuuksia, mutta siellä kannattaa myös olla varppeillaan, sivustoilla on nykyään niin paljon käyttäjiä että sinne mahtuu jokunen huijarikin joka saattaa olla kiinnostunut kukkarosta tai ”kukkaron kuvista”.. Mutta paljon on rakkaustarinoita sielläkin syttynyt!
Ehkäpä se deittailussakin pätee se vanha sääntö että ”yrittänyttä ei laiteta”…




” Rakkaus on vaativa brändi;

se hylkii vääryyttä,
viekkautta ja valhetta.
Rakkaus on siitä hankala matkakumppani,
että sitä ei voi pettää kertaakaan,
saamatta elämänpituista arpea.
Mutta mittarina se on mainio missä
tahansa kulkeekin
ja mitä tekeekin:
Rakkautensa kokoinen jokainen on.”

Tommy Tabermann

Kirjoitukseni julkaistu Perhonjokilaaksossa 18.2.2016