Palautteet, uhka vai mahdollisuus?

28.11.2020

Palautteita asiakkailta



Iloseksin toiminta alkoi vuonna 2014 ja nyt kuuden vuoden jälkeen päätin kerätä palautetta asiakkailtani ihan kyselyn kautta.

Palaute on itselleni todella tärkeää; jos en saa koskaan asiakkailta palautetta en voi myöskään kehittyä paremmaksi ja olenkin asiakkailtani vastaanotolla pyytänyt palautetta, mutta nyt haluisin kerätä palautteen anonyymisti; niin että kaikenlaisen palautteen antaminen olisi mahdollista. Kiitos ihan jokaiselle palautekyselyyn vastanneelle asiakkaalle.

Meille tuntuu olevan haastavaa antaa negatiivista/rakentavaa palautetta; pelkäämme että vastapuoli suuttuu jos sanon näin tai tulee riitaa, näytän jotenkin kurjalta toisen silmissä jne.
Mutta jos emme uskalla kertoa kokemuksiamme ääneen niin usein se rakentava, eteenpäin vievä palaute jää kokonaan antamatta ja toinen ajattelee toimivansa oikein ja hyvin eikä näe muutoksen tarvetta toiminnassaan.

Tämä pätee muuhunkin elämään kuin vain työhön taikka terapiaan!
Kyllähän meidän olisi hyvä antaa palautetta esimerkiksi omalle kumppanille; kun osaa antaa palautteen oikein voi siitä syntyä hyviä keskusteluita ja asiat voivat muuttua parempaan.

Toisaalta emme me ole hyviä sitä palautetta vastaanottamaankaan, oli se sitten sitä hyvääkin.
Hyväkin palaute saatetaan helposti vähätellä "no ei se nyt mitään ollut", "no tämä nyt vaan tämmöinen" ... Kun ottaisimme myös sen hyvän palautteen vastaan voisimme kohottaa myös omaa fiilistämme, omaa itsetuntoamme.


Saamani palaute oli pääsääntöisesti positiivista; mikä lämmittää tietenkin mieltäni että on työssään onnistunut ja asiakkaat ovat kokeneet palveluni turvalliseksi ja auttavaksi. Aina tokikaan en onnistu ja sekin on täysin ymmärrettävää.

Totuus kun kuitenkin on se ettei kukaan meistä ole ihmeidentekijä ja ihan jokaista asiakasta en voi auttaa, joskus "kemiat" ei kohtaa tai asiakkaalla on toive erilaisesta työskentelytavasta. Joskus asiakkaalla voi olla myös toiveita siitä että muuttaisin heidät ihan toisenlaiseksi; taikasauvaakaan minulla ei ole, mutta tietysti pyritään etsimään tapoja jotta asiakas oppisi elämään omien ominaisuuksien tai ajatusten kanssa itselleen mielekästä elämää.


Laitan tähän muutamia palautteista kerättyjä kommentteja

"Miltä tuntuu puhua ensimmäisillä kerroilla vieraalle ihmiselle omista henkilökohtaisista asioistaan? - Se on vaikeaa, ehkä kiusallista, joku asia saattaa hävettää. Ensimmäisillä kerroilla vastassa on ollut vieras ihminen oudossa ympäristössä. Koinko oloni tervetulleeksi ja turvalliseksi? Varmaan niin hyvin kuin tilanteessa on mahdollista. Silti jännitti ja pelotti mihin on tullut. Tila oli kotoisa, mutta outo. Terapeutti oli turvallinen, mutta vieras. Minä koin oloni tervetulleeksi, mutta jännitin todella paljon. Olo oli ristiriitainen. Tälle fiilikselle ei ole mitään mittaria olemassa. Tilanne jännitti ja pelotti. Mielessäni oli epäilyksiä haluanko lähteä tähän. Pidän tärkeänä, että minulle jäi ensimmäisellä kerralla tunne luotettavasta ja kuuntelevasta ihmisestä. Tärkeintä kuitenkin oli, että päällimmäiseksi jäi tunne siitä, että kannattaa tulla toisenkin kerran. Ensimmäisellä kerralla kun ei varmaan kukaan koe oloaan mukavaksi tai kotoisaksi. Toinen tai kolmas kerta ei välttämättä ratkaise asioita, mutta aluksi vieras vastapenkin ihminen muuttuu hiljalleen tutummaksi ja ympäristö alkaa tuntua tutulta. Tiedän mihin olen tullut ja tiedän mitä täällä tapahtuu. Sohvahan on oikeastaan aika mukava ja sisustus on miellyttävä. Nyt tunnen oloni aina tervetulleeksi ja turvalliseksi. Hiljalleen sana "henkilökohtainen" saa uuden merkityksen. Keskustelu syvenee ja samalla pelottaa sanoa uusia asioita ääneen. Kun vasemmassa vaakakupissa on pelko, tuttu kasvo vastapenkillä antaa oikeaan vaakakuppiin turvallisuutta. Katse ja rauhallinen äänenpaino kertoo: "tämä on ok". Miltä tuntuu puhua tutulle terapeutille niistä asioista, joita ei halua itse edes ajatella, ja joista ei puhu kenenkään kanssa, ikinä? - Vaikeaa, pelottavaa, kiusallista, hävettää, itkettää, mutta samalla turvallista, naurattaa, olo helpottaa ja huojentuu, ajatukset selkenevät. Se on hyvä tunne! Tällekään fiilikselle ei vain ole olemassa mitään mittareita. Kiitos siitä mitä teet :)"


"Aikani oli etävastaanotolla ja koin alusta alkaen luontevaksi ja hyväksi kertoa asioistani, koin minua kuunneltiin aidosti. Sain vastauksia kysymyksiini ja laittoivat pohtimaan itsekkin asioitani, ajan jälkeen oloni oli huojentunut ja luottavainen"

"Pidin palvelusta ja terapeurista. Hän osasi hyvin neuvoa tilanteessani ja olla tukena haastavissa asioissa. Olen suositellut myös muille kyseistä terapeuttia."