Tunteisiin

Olen miettinyt paljon tunteita; sitä millaisia tunteita koemme missäkin hetkessä ja mitä tunteet kertovat meille jos oikein pysähdymme niitä miettimään?

Tunteet

Ihmisellä on niin sanottuja perustunteita joita ovat: rakkaus, ilo, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho. Nämä ovat niitä tunteita joita osaamme jokseenkin helposti tunnistaa itsessämme, mutta myös toisissamme.

Perustunteiden alla kuitenkin on paljon erilaisia tunteiden vivahteita; pelon alla on huoli taikka ahdistus, rakkauden tunteen alla on kiintymystä ja ihastumista. (Tunteiden vivahteisiin voi tutustua esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran sivuilla)

Tunne on asia joka tuntuu kehossa ja mielessä, yleensä tunne myös ohjaa meitä toimimaan erilaisissa tilanteissa. Tunteet syntyvät aina jostain syystä; tunteelle on ikään kuin olemassa alkulähde.

Tunteita ei saisi piilotella taikka kätkeä, olivat ne sitten millaisia tahansa. Kaikki tunteet on luvallisia eikä ole olemassa vääränlaisia tunteita. Tunteiden panttaaminen voi aiheuttaa huonoa oloa ja vie meiltä valtavasti energiaa, joskus tunteiden panttaaminen tai kieltäminen voi aiheuttaa esim. masennusta, ahdistusta tms.
On eri asia kätkeä tunne kuin oppia hallitsemaan tunteen aiheuttamia toimia.

Joitain ihmisiä pidetään ns. ”tunteettomina”, tunteettomuus, empatiakyvyttömyys on usein merkki jostain; persoonallisuushäiriöstä tai esimerkiksi masennus voi aiheuttaa tunteettomuutta. Tunteettomuus voi kohdistua vain esimerkiksi tiettyihin ihmisiin tai tilanteisiin. Jos kokee olevansa empatiakyvytön olisi asiasta hyvä keskustella esimerkiksi oman lääkärin kanssa.

Tunteita olisi hyvä oppia tunnistamaan.

Kun tunne syntyy, voisi pysähtyä sen tunnetilan äärelle; miksi minusta tuntuu nyt tältä? Mistä tämä tunne sai alkunsa? Mitä ympärilläni tapahtui juuri nyt kun tunne syntyi? Missä tunne tuntui? Erilaiset tunteet tuntuvat kehossamme; esimerkiksi pelko voi tuntua painon tuntuna kaulan/rinnan alueella, tai ne perhoset vatsassa kertovat jännityksestä, hyvästä tai pahasta. Kehon tuntemukset ovat kuitenkin yksilöllisiä mutta niitä voi oppia myös tulkitsemaan.

Tunteiden äärelle pysähtyminen opettaa meitä tunnistamaan tunteitamme ja toisaalta kun opimme tunnistamaan niitä, voimme opetella myös hallitsemaan niiden aiheuttamia toimia.

Jos esimerkiksi huomaa tietyssä tilanteessa joutuvansa ihan raivon partaalle ja se aiheuttaa vaikka ärinää ja tavaroiden paiskomista, voisi miettiä että mistä se raivon tunne oikein tuli? Olitko johonkin/jollekin siinä hetkessä vihainen, pettynyt, turhautunut?

Tai jos aivan pakahdut ilosta, mistä se tunne tuli? Mitä erityistä tapahtui juuri siinä hetkessä ja miten voisit saavuttaa sen ilon uudelleen? Ehkä palata siihen hetkeen huonossa hetkessä?

Kun opit tunnistamaan tunteen teon takana ja puhut tunteet auki, voit jatkossa ennakoida tilannetta. Jos ennen raivosit jostain voitkin tunnistaa tilanteen etukäteen; ”voi ei tämä ärsyttää minua mutta en haluaisi tästä nyt raivota” ja sen perusteella opit toimimaan tilanteessa eri tavalla.

Ajatellaan vaikka sellaista esimerkkiä että elämässäsi on kaksi ihmistä; toinen tuottaa sinulle aina ilon tunteita ja toinen pelkoa ja ahdistusta?
Alat automaattisesti kääntyä sen ihmisen puoleen joka tuottaa hyviä tunteita ja vältellä sitä joka tuottaa huonoja tunteita, samoin on erilaisten tilanteiden kanssa.
Jos tilanteet kuitenkin on sinulle esimerkiksi pakollisia; esim. julkinen esiintyminen töiden vuoksi vaikka jännittää ja pelko/ahdistus ajaisi sinua välttämään tilannetta voit opetella tunnistamaan syyt tunteen takana ja oppia hallitsemaan jännitystä niin että tilanne ei lopulta olekaan enää pelottava/ahdistava.

Tunteillaan

Tunteet tekevät ihmisestä ihmisen, me tarvitsemme tunteita, ilman tunteita meidän olisi vaikea tehdä päätöksiä, pitää suhteita toisiin ihmisiin yllä, huolehtia toisistamme, jos meissä ei syntyisi mitään tunteita, olisimme kiviä toisillemme.

Toiset ovat enemmän tietoisia tunteistaan, toisaalta myös enemmän tunteikkaita, näyttävät tunteensa, uskaltavat puhua tunteistaan ja osittain myös heittäytyä tunteiden vietäväksi.
Toiset osaavat rajoittaa tunteitaan jos kokevat että tunne on heille ”vaarallinen” taikka ”haitallinen”.

Esimerkiksi ihastuminen on sellainen tunne joka voi olla myös osittain ”haitallinen”.
Ihminen luonnostaan ihastuu toisiin ihmisiin jos kokee jonkinlaista hyvää toisesta ihmisestä; eikä se tunne etukäteen kysele että oletko naimisissa taikka muutoin sellaisessa tilanteessa ettei nyt ihastumaan aleta!
Mutta tunne saattaa silti syntyä, se miten toimii sen tunteen syntyessä onkin sitten eri asia.
Vaikka ihastuminen syttyisikin niin voi tunteen tunnistaa ja hyväksyä sen, mutta ei sen ohjaamana tarvitse elämänkulkua muuttaa.
Tällaisessa tapauksessa voi ajatella että vaikka kyseessä onkin positiivinen tunne se voi olla myös haitallinen, jos esimerkiksi on naimisissa tai ihastumisen kohde on naimisissa tai jos taustalla on muita tekijöitä.
Lisää ihastumisesta vanhemmasta kirjoituksestani: https://www.iloseksi.fi/ajankohtaista/ihastutaan...

”Ihmiselle on annettu järki ja tunne,
jotta hän käyttäisi niitä molempia rinnakkain,
ristiin rastiin.
Vangitsematta niitä omiin karsinoihinsa.
Kummankaan käytössä kulumista pelkäämättä.
Sydän järkeilee tavalla,
josta järki ei tiedä mitään.
Joskus vain järki voi avata sydämen solmut.

Tommy Tabermann"