Läsnä

17.11.2017

Olla läsnä, hetkessä, tilanteessa, elämässä, itsessä ja sinussa.



Kuinka tärkeää oikeastaan onkin se että osaa olla läsnä.
Kun mietin läsnä olemista, sellaista todellista, niin huomaan että olenkin usein vain näennäisesti läsnä ja kun tarkkailen ympäristöä huomaan että läsnä oleminen ei olekaan ihan itsestään selvää.
Pysähdyn ja mietin että miten paljon elämästä jää näkemättä, tuntematta ilman todellista läsnä oloa?
Olla läsnä kun lapsi leikkii tai keksii/oppii jotain uutta, vai olenko?
Olenko vain ”paikalla” siinä, lähellä, vaikka ajatukset on levällään; ruoanlaitto, imurointi ja seuraavan viikon työt...
Rakas tulee kylkeen kiinni kiehnäämään, tartunko hetkeen vai tuijotinko jännittyneenä kuka laulaa parhaimman version vain elämää tv-sarjassa?
Entäpä olenko läsnä itselleni? Otanko todellista, hiljaista, levollista aikaa omien ajatuksien, omien halujen kanssa? Vai imuroinko talon samalla ja koitan olla miettimättä töitä? Onko se läsnä oloa?
Podemmeko huonoa omaatuntoa jos vain istuisimme tekemättä mitään, puhtaasti läsnä omien ajatuksien kanssa? Ajattelemmeko olevamme laiskoja jos vain ”olemme”?
Itse olen koittanut jo tovin opetella läsnä olemista, työssäni, arjessani.
Opastan myös asiakkaitani läsnä oloon, tekemään harjoitteita joissa annetaan niiden omien ajatusten virrata mutta keskitytään siihen mitä niillä on sanottavaa...
Läsnä olemiseen kun ollaan yhteydessä toiseen ihmiseen, työssä ja arjessa ja varsinkin vällyjen välissä.
Keskity kuuntelemaan toisen hengitystä, sydämenlyöntejä, keskity hänen ilmeisiin ja ääniin ja anna itsesi olla läsnä toisen kanssa, samassa todellisuudessa.